”Ilman Lähitaksia olisin kotini vanki”
16 vuotta Lähitaksin kyydissä kulkeneen Eeva Arpiaisen mielestä kaikkien asiakaspalvelijoiden tulisi ottaa Lähitaksin kuljettajista oppia.
”Kun turvallisuus ja vapaus on taattu, minä olen onnellinen.”
Näin julistaa joulukuussa 76 vuotta täyttävä Eeva Arpiainen, joka naurahtaa iästään huolimatta elävänsä elämänsä kevättä.
Arpiaiselle vapautta edustaa ennen kaikkea mahdollisuus tulla ja mennä vapaasti: tavata ihmisiä ja elää aktiivista elämää. Se ei ole sanomatta selvää, sillä huhtikuussa 2010 iskenyt infarkti heikensi merkittävästi Arpiaisen liikuntakykyä. Tätä nykyä liikkuminen tapahtuu enimmäkseen pyörätuolissa istuen.
”Olihan se shokki, kun olin ennen infarktia ajanut 30 vuotta päivittäin autoa, mutta yhtäkkiä kropan vasen puoli olikin pois pelistä”, Arpiainen muistelee.
Sairauskohtauksen myötä meni ajolupakin, ja hetken ajan Arpiainen haaveili saavansa ajokorttinsa takaisin. Ajokortin perään haikailu unohtui kuitenkin jo sairaalasta kotiuttamista seuranneella viikolla, kun hän sai Vantaan kaupungilta invataksikyyteihin oikeuttavan matkapalvelukyytikortin ja astui ensi kertaa Lähitaksin kyytiin.
”Totesin, että Lähitaksi toimi niin hienosti, että miksi ottaisin enää riesoikseni omaa autoa”, Arpiainen naurahtaa.
Asiakaspalvelun malliesimerkki
Arpiainen on matkustanut jo 16 vuotta Lähitaksin autoilla niin kauppareissuille kuin virkistäytymisiinkin. Eritoten konsertteihin ja aivoverenkiertohäiriöstä kärsivien yhdistyksen tapaamisiin kulkeminen on musiikkia rakastavalle ja sosiaaliselle Arpiaiselle tärkeää.
”Ankeaa olisi ilman Lähitaksia. Olisin kotini vanki, eikä voisi sanoa tuntevansa itseään vapaaksi”, Arpiainen painottaa taksipalvelun merkitystä.
16 vuoden aikana monet kuskit ovat tulleet tutuiksi, ja Arpiaista on aina suuresti ilahduttanut kuskien huolehtivaisuus, ystävällisyys ja huumorintajuisuus.
”Ihanaa kun kuljettajat jaksavat vanhan mummon pölinöitä ja laukovat välillä takaisinkin. Naurua riittää!”
Perusasioiden, kuten käytöstapojen, on oltava kunnossa. Marko Saarinen toivottaa Eevan ja saattajana toimivan Emman tervetulleeksi kyytiin.
Kun oma liikuntakyky on alentunut, silloin on hyvin riippuvainen kuljettajan osaamisesta ja asiallisuudesta. Pyörätuolin käsittelyn pitää olla varmaa, autoon kiinnittämisen turvallista ja kohtelun tietenkin kunnioittavaa.
’”Luottamus Lähitaksin kuskeihin on kova. Heistä kyllä huomaa, että he tietävät, mitä tekevät. Siitä tulee turvallinen olo.”
Arpiainen rientää vielä täydentämään:
”Kaikkein asiakaspalvelutyötä tekevien pitäisi ottaa Lähitaksin kuskeista oppia. Niin hienosti kaikki on aina toiminut.”
Kuljettajalla on suuri vastuu
Arpiaista kuljettava Marko Saarinen on seurannut taksialaa jo 30 vuoden ajan niin kuljettajan kuin yrittäjänkin näkövinkkelistä. Hän pitää Arpiaisen tapaan tärkeänä kuljettajan vastuuta miellyttävän ja turvallisen ilmapiirin luomisessa, mikä korostuu eritoten silloin, kun asiakas on avustettava.
Marko Saarinen on itsekin kouluttanut taksikuljettajia.
Avainasemassa ovat ihmisen kohtaaminen, ammattitaito ja kyky asettua toisen asemaan. Viimeksi mainittua on Saarisenkin vetämissä kuljettajakoulutuksissa opetettu hyvin havainnollistavasti.
”Tämä on vain yksittäinen esimerkki, mutta kursseilla koulutettavat ovat vuorollaan laittaneet siteen silmille ja istuneet pyörätuoliin toisten kurssilaisten palveltavaksi. Siinä käy hyvin selväksi, miltä palvelu ja ajo tuntuu asiakkaan näkökulmasta”, Saarinen valaisee.
Taksin kyytiin nousee hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista tilanteista. Siksi Saarisen mukaan on olennaista, että kuljettajien koulutuksessa pyritään tilannetajun ja -ymmärryksen kehittämiseen.
”Tilannetaju, sosiaalinen pelisilmä ja rauhallisuus ovat kuskin hyveitä. Taito antaa tilaa, kun asiakas sitä haluaa, ja toisaalta tarjota keskusteluyhteyttä, jos sitä kaivataan.”
Vaikka kokemus tuokin varmuutta ja toiset ovat lähtöjään sosiaalisesti taitavampia kuin toiset, on perusasioiden oltava kaikilla kunnossa ja laatustandardin korkealla. Sitä Saarinen pitääkin Lähitaksin ehdottomana vahvuutena.
Kuljettajia koulutetaan, jotta jokainen tietää, miten eri tilanteissa toimia, mutta ennen kaikkea siksi, että jokainen tietää, millaista tasoa ja käytöstä kuskeilta edellytetään.
”Lyhyesti sanottuna meillä on pelisäännöt, joita myös tiiviisti valvotaan.”
Yhteistyössä
