.jpg)
Ei ole synkkä ja myrskyinen yö vaan kirkkaan kuulas syystalvinen päivä Karjaan Shellin pihalla.
Astun huoltoaseman sisään kasvomaski päällä, desinfioin käteni pariin kertaan ja tilaan pahvikahvin dallaspullalla. Kahvin kyytipojaksi lirautan kotimaista kevytmaitoa. Vannonhan huoltovarmuuskriittisen Lähitaksi Oy:n arvoissa kotimaisuuden nimiin.
Kurkistan salin puolelle ja hieraisen virtuaalisesti silmiäni – onhan niiden ronkkiminen koronakurimuksen aikana kiellettyä. Paikannan pakastekaappimaisen koon ja hartialinjojen puolesta puolitäydestä salista jättiläisen. Ja tuo hahmo, Lähitaksilainen yrittäjä Leif ”Lefa” Lindman, muistuttaa kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan moninkertaista olympiavoittajaa sekä yhdeksänkertaista maailmanmestari Aleksandr Karelinia. Astun Leifin ja muiden taksiammattilaisten tauko- ja sosiaalitilaan, jossa kuuluu leppoisan rauhallinen ruotsin- ja suomenkielinen puheensorina.
Istahdan turvaetäisyyden päähän Lefasta ja kysäisen, passaisiko pullakahvit tahi lounas. Lefa on eväänsä jo nauttinut, joten keskitymme sielun ruokaan.
Aiemmin kesällä 2019 olemme istuneet Lefan kanssa tutun Haagan Kuljetuskuution tiloissa mansikkakermakakkua ja kahvia nauttien hänen ja ystävänsä opistoupseeri (evp.) Kaj Rannan kanssa Lähitaksin ja Länsi-Uudenmaan Pelastuslaitoksen palkitsemistilaisuudessa. Olivathan he muutamaa viikkoa aiemmin pelastaneet pienen pojan palavasta autosta huoltoaseman pihalla Pohjassa. Teko johti myöhemmin Suomen tasavallan presidentin myöntämiin hengenpelastusmitaleihin, jollaisen hyvin harva elämänsä aikana ansaitsee.
Laitan nauhurin päälle ja alan ensisijaisesti kuunnella, mutta myös rupatella Leifin kanssa, joka kertoo leppoisan rentoon, isällisen kokeneeseen ja ystävälliseen sävyyn tarinaansa taksiyrittäjänä. Aina silloin tällöin vastaan tuleva asiakas, tuttava tai toinen taksiammattilainen vinkkaa pöytäämme tervehdyksensä. Aistin, kuka on paikallisen Taksiheimon kiistaton ja arvostettu päällikkö. Ja se en ole meistä kahdesta minä.
Valajasta taksiyrittäjäksi
Menemme hiljalleen asiaan, kun olen hotkaissut ensimmäisen dallaspullani luvattoman nopeasti. Leif kertoo aloittaneensa taksialalla 1990-luvulla, tarkalleen ottaen keskellä syvintä lamaa vuonna 1993. Partekilla valajana ja elementtiasentajana työskennellyt Lindman siirtyi töiden loppuessa taksin rattiin, heti yrittäjäksi. Toiminta-alueeksi valikoitui luontevasti Uusimaa, jossa hän on koko pirssiuransa tuhansia asiakkaita ammattilaisena palvellut.
Ajoneuvoksi valikoitui alusta alkaen Mercedes-Benzin tilava Sprinter ja päätös on pitänyt. Meneillään on viides Sprinter, joista neljässä on ollut erityisryhmiä, kuten invalideja, vanhuksia ja pyörätuoliasiakkaita varten hissi. Yritys- ja kuluttaja-asiakkaiden lisäksi Lefa on kuljettanut ja palvellut uransa ajan valtavan määrän, ja palvelee edelleen, satoja erityisryhmien asiakkaita Kela-kuljetusten ja vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisissa kuljetustarpeissa. Sprinterin ratissa on korkean tason ammattilainen, jonka työhön kuuluu erityistä vastuuta kuljetusten laadun, turvallisuuden ja luottavuuden suhteen. Mieleeni tuleekin näky Helsingin Meilahden sairaalan aulasta kuluvan vuoden alusta, kun näin Leifin iäkästä rouvaa jämäkän luotettavasti, mutta hellän ystävällisesti hoitoon pyörätuolilla kuljettamassa. Siinä on palvelutehtävä, jota ei kenelle tahansa vallitsevilla, villeilläkin taksimarkkinoilla luovuttaa, mutta Lähitaksin Lindmanin kaltaiselle luottopakille voi. Kunpa yhteiskuntamme tämän ymmärtäisi ja muistaisi.
Leif kertoo aikoinaan ajaneensa paljon yrityskuljetuksia. Esimerkiksi Fiskarsin yhtiölle hän kertoo ajaneensa pari vuosikymmentä sitten kuljetuksia päivittäin, jolloin muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasema tuli viikoittain tutuksi. Ja sekös taksiammattilaisen arkea hyvin kyytien merkeissä piristi. Kaukana ovat valitettavasti ne ajat erityisesti nyt koronakurimuksen keskellä, jolloin lentoaseman kuljetustarpeet ovat lähes nollaantuneet. Myös erinäiset Uudenmaan alueen hotellit ovat tulleet hotellivieraiden kuljetustarpeiden keskellä tutuiksi. Ja onpahan Lefaa kutsuttu usein myös erinäisten pienryhmien vakiokuljettajaksi aina ulkomaanreissuja myöten.
Yrittäjän vapaus ja koronakurimus
Kun kysyn, mikä sai Leifin aikoinaan ryhtymään yrittäjäksi, toteaa hän ykskantaan nopeasti sanan: vapaus. Leifille, kuten monille muille pienyrittäjille, vapauden teema, ilman niskaan hengittäviä ”herroja”, oli yksi pääsyistä antoisan, mutta paikoitellen erittäin vaativan yrittäjyyden aloittamiseen. Ja vaikka välillä lomia ei tavalliseen palkansaajaan nähden ole käytännössä lainkaan, ei Lefa valita. Vahva ja periaatteellinen yrittäjäeetos huokuu läpi. Kuuntelenkin haastattelua tehdessäni upealla tavalla ”perinteisen liiton” jykevää taksaria, joita Suomella ei ole ihmisten liikkumistarpeiden tähden missään nimessä varaa menettää. Päinvastoin. Taksi on osa julkista liikennejärjestelmää ja Lindmanin kaltaiset ammattilaiset sen timanttisinta parhaimmistoa.
Kun siirrymme aiheena koronakurimuksen vaikutuksiin hänen yrittäjyyteensä, on vastaus odotettavissa. Leif toteaa, että 90-luvun lama, jolloin työttömyysprosentti nousi kovimmillaan maassamme yli 20 prosentin, ei ollut taksialalle näin paha. Tuolloin nimittäin ihmiset, yritykset ja yhteiskunta liikkui. Nyt liike on liki kaikilla sektoreilla yhteiskuntakuljetuksista liikematkustajiin ja viikonloppujen ravintola-asiakkaista koulukuljetuksiin loppu. Leifin yritystoiminnassa tämä on näkynyt noin 50 %:n pudotuksena, mikä on johtanut muun muassa kuljettajien ymmärrettäviin, mutta valitettaviin lomautuksiin. Lefa ajaakin kaikki harvat matkat itse, ja nousee esimerkiksi öisin kyytejä ajamaan, mikäli asiakkaat niin kutsuvat.
Kyyti on ollut kovaa Leifin kohdalla, ja koko alan tulevaisuus nojaa toiveeseen paremmasta tulevaisuudesta, toivottavasti piakkoin ilmentyvistä rokotteista sekä hiljalleen ensi vuoden 2021 yhteiskunnallisessa normalisoitumisessa, taksiyhtiöiden oman toiminnan kehittämistä unohtamatta. Lisäksi paljon puhuttu kustannustuki kohdennetaan toivottavasti oikein ja pian myös taksiyrittäjille, jotka ovat jääneet siitä osin paitsi aiemmissa tukiratkaisuissa.
Terveiset virkamiehille
1.7.2018 taksiuudistukseen lähes uskomattomine lieveilmiöineen ja vuonna 2021 toteutettavaan taksilainsäädännön ”korjaussarjaan” Leif toteaa painavasti Liikenne- ja viestintäministeriön lakeja valmisteleville virkamiehille:
”Kuunnelkaa yrittäjiä, kuljettajia ja taksiammattilaisia, kun teette lakimuutoksia. Vuonna 2018 taksiammattilaisia ei kuunneltu ja lopputulos tiedetään. Pakottaminen toimii huonosti yrittäjille, mutta kuunnella heitä pitää. Tiedämmehän me usein, mitä ala vaatii ja mitä se käytännössä on.”
Täydennyksenä Leif toteaa, että korjaussarja on tervetullut, kunhan se toimeenpannaan kunnolla, nopeasti, ja valvonta saatetaan jämäkälle tasolle. Leif ilmaisee myös aidon huolensa siitä, kuinka moni hänen tuntemansa pitkän linjan taksiammattilainen on lopettamassa toiminnan kokonaan, kiitos lainsäädännön lieveilmiöiden kuin viimeisenä niittinä koronaviruskurimuksen.
Mennään sitkeästi eteenpäin, koska vielä koittaa parempi taksiarki!
Haastavista ajoista, ja erittäin ymmärrettävistä huolista ja murheista huolimatta, Leif uskoo tulevaisuuteen. Kun kysyn häneltä, minkälaisia terveisiä hän lähettäisi kaikille lähitaksilaisille yrittäjille, kuljettajille, henkilöstölle ja taksiammattilaisille ympäri Suomen, toteaa hän seuraavaa:
”Eteenpäin on mentävä ja vanhaa taksijärjestelmää ei voi liikaa haikailla, koska se ei enää palaa. Jos palvelee laadukkaasti ja jaksaa ajaa pitkäjänteisen sinnikkäästi tunteihin tuijottamatta, pärjää tulevaisuudessa. Nyt pitää vaan sinnitellä, uskoa tulevaisuuteen ja odotella parempia aikoja, jotka vielä tulevat!”
Karjaan taksiammattilaisten henkinen auktoriteetti on puhunut, ja jos minun täytyy uskoa johonkin tällä telluksella, uskon taksiyrittäjä Leif Lindmaniin. Kyllä me pärjäämme ja valoisampi tulevaisuus saapuu vielä, jos ei muuta, niin rokote ja kyyti kerrallaan.
Leif Lindman
Kirjoittanut: Sakari Lauriala, viestintäpäällikkö.